Pimeässä

Aluksi hämärtyvät syksyillat tuntuvat tunnelmallisilta. Joskus lokakuun alussa havahtuu siihen, että illat tosiaan pimenevät, ja että aamullakin meinaa hämärtää. Sitten ollaankin kellojen siirtämisessä ja pimeä on totta joka päivä, aamulla ja illalla. Välillä tuntuu, ettei päiväkään valkene siinä välissä.

Miten pimeässä selvitään? Miten pitää mieli ja ajatus kirkkaana, kun ympärille kietoutuu pimeä? Miten olla näkemättä mörköjä nurkissa, miten kestää uutiset maailman kriiseistä, miten jaksaa päivästä toiseen oman elämän varjojen ja pimeyden kanssa? Miten jaksaa elää kuoleman varjojen maassa?

Ehdotan: 

Sytytä kynttilä, näe laajeneva valon piiri. Pimeässä yksikin kynttilä valaisee paljon. 
Soita läheiselle, laita viesti tutulle. Jaa pimeyttä edes pieni hetki toisen kanssa. 
Laita kädet ristiin, kanna huolesi Jumalan hoitoon. 
Muista d-vitamiinit ja Jeesuksen sanat: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo.

Anna-Tiina Järvinen
Kirjoittaja on Kotka-Kymin seurakunnan kirkkoherra.

Kolme kynttilää pimeässä.