Kuka olet?

Vappupäivänä asettauduin olohuoneeseen tekemään taidetta, koska ulkoilma ei tänä(kään) vappuna kutsunut luokseen. Päätin tehdä kollaasin. Lähdin etsimään sellaisia kirjoja kaapista, joista voisi repiä tätä tulevaa työtä varten sivun tai pari.

Noin kaksi vuotta sitten hävitin monta laatikollista kirjoja kaatopaikalle arvaamatta, että tulisin kaipaamaan niitä vielä joku päivä taiteen tekemiseen. Ansiokkaasta hävittämisistäni huolimatta löysin muutaman joutilaan kirjan, joista kaksi valikoitui tähän tehtävään. Toinen oli Anthony Mellon kirja ja toinen oli vanha virsikirja. Virsikirjoja on nurkissa paljon, joten tässä ei ollut kyse ainutlaatuisesta uhrauksesta. Virreksi rypistettyyn ja maalattuun kirjekuoreen valikoitui 814: Kuljemme yhdessä tällä tiellä.

Melloa ei tarvinnut lukea paria sivua pidemmälle, kun jo löysin sopivan tekstin. Kirjan alussa kerrotaan vanha tarina kotkasta joka kasvoi kanojen kanssa. Kotka luuli olevansa kana koko elämänsä ajan. Hän jopa ihaili toisen kotkan liitoa taivaalla ja kysyi, mikä siellä menee. Se ei tunnistanut kotkaa, eikä koskaan saanut tietää sitäkään, että olisi itse kyennyt samaan liitelyyn. Se ei vain tullut edes yrittäneeksi, kun luuli syntymänsä perusteella olevansa jotain ihan muuta.

Tarina on hyvä muistutus meille jokaiselle, vaikka se olisi jo ennestään tuttu. On tärkeää, että annat kasvaa itsestäsi sen, mikä sinusta on kasvaakseen. Älä jää väkisin seisomaan sille paikalle, johon ympäristö on sinut joskus jostain syystä asettanut.

Älä koskaan automaattisesti usko, että et osaa tai pysty. Me kaikki emme tietenkään voi tehdä kaikkea, mutta jokaisella on lupa yrittää ja opetella, mikäli vain rohkeus ja kiinnostus riittää. Älä perustele iällä jonkun asian aloittamista tai lopettamista. Sinä saat ottaa uuden suunnan iästä, sukupuolesta ja lähtökohdistasi riippumatta, eikä sitä suuntaa tarvitse perustella kenellekään.

Anne Koivunen
Kirjoittaja on kappalainen Haminan seurakunnassa.