Lähellä Jumalan valtakuntaa

Me ihmispoloiset olemme melkoisen merkillisiä ja monimutkaisia Luojamme luotuja. Tätä ihmisen osaa eläessämme olemme koko ajan Jumalan valtakunnan läheisyydessä, ehkä vain muutaman askeleen päässä, mutta toisaalta niin kaukana. Miksi? Päivän evankeliumissa muuan lainopettaja, joka haasteli Jeesuksen kanssa pääsi sitä hyvin lähelle. Miten hän sen sai aikaiseksi?

Kauan sitten olin mukana Miessakit ry:n järjestämässä Miesten eroryhmässä. Ryhmässä oli 10 miestä, kullakin oma tarina kerrottavanaan. Kun miehet kokoontuivat pohtimaan elämäänsä, he kasvoivat ryhmäytymisen aikana, ei vain henkisesti, vaan myös hengellisesti. Miten se ilmeni?

Se ilmeni pienissä hetkissä, miesten keskeisissä herkissä avautumisissa, yhteisessä jakamisessa. Mutta aivan erityisesti siinä, kuinka avoimesti ja kauniisti miehet kertoivat elämästään. Miesten kauniiden sanojen kuuleminen oli hämmentävää. Aivan erityisesti jäi mieleen se, kuinka viimeisellä tapaamisella miehet kertoivat selättäneensä eron aiheuttaman katkeruuden. He antoivat itselleen ja ex-puolisoilleen anteeksi. Heidän itsekunnioituksensa palasi, ja samalla he olivat jonkin suuren äärellä. Jumalan rakkaus täytti miesten sydämet. Tuossa miesporukassa oltiin rakkauden kaksoiskäskyn ytimessä – Jumalan ihmiselle lahjoittaman rakkauden äärellä, niin kuin vain miehet herkimmillään voivat olla! He eivät olleet kaukana Jumalan valtakunnasta.

Kaisa Raittila toteaa päivän evankeliumin rinnakkaiskohdasta Matteus 22: 34–40:stä hienosti: ”Helpointa on lukea sen loppupäätä ja myöntää, miten vaikea on lähimmäistään rakastaa ja miten vaikea rakastaa edes itseään. Narsismi ei ole itsensä rakastamista, vaan itseensä käpertymistä. Se, joka rakastaa itseään, katselee itseään kunnioittaen ja lempeästi: voi miten kaunis Luojan luoma. Sellaisin silmin näkee Jumalan kauneutta myös muissa”.

Kimmo Enckell
Kirjoittaja on seurakuntapastori Kotka-Kymin seurakunnassa.