Rohkean äidin tuskien taival 

Maria, Jeesuksen äidin, elämään kuului paljon huolta, pelkoa ja tuskaa.

Teksti ja kuva Ulla-Maija Sievinen

Jeesuksen äitiä Mariaa pidetään vahvana, rohkeana naisena. Hän tiesi tehtävänsä ja oli valmis toteuttamaan sen. Mutta kun ajattelee hänen polkuaan poikansa äitinä, tulee mieleen, että siihen sisältyi paljon huolta, pelkoa ja tuskaa.

Mariaa oli varoitettu. ”Sinunkin sydämesi läpi on miekka käyvä”, ennusti vanha Simeon Marialle Jerusalemin temppelissä, kun Jeesus-lapsi oli kahdeksan päivän ikäinen.

Köyhä tyttö ja leskimies

Maria oli 14–15-vuotias alkaessaan odottaa Jeesusta.

Wille Riekkinen, Kuopion piispa vuosina 1996-2012, pohdiskelee kirjassaan Sinetiksi sydämeesi, Raamatun suuret rakkauskertomukset (Tammi 2002) myös Joosefin ja Marian tarinaa.

Riekkinen kuvaa, että perimätiedon mukaan Maria oli orpo, iäkkäiden vanhempien Joakimin ja Annan ainokainen, joka annettiin jo kolmivuotiaana Jerusalemin temppeliin kasvatettavaksi.

Temppelistä tyttö oli lähetetty sukulaisten luokse Nasaretin kaupunkiin, Galileaan. Sukulaiset olivat köyhiä, ja heillä oli kiire naittaa tyttö pois kuluttamasta perheen niukkoja ruokavaroja.

Joosef oli jo vanha mies, leski, ja hän näki Mariassa naisen, jonka hän halusi omakseen. Maria suostui Joosefille mielellään. Sitten hän alkoi Joosefin suureksi hämmennykseksi odottaa lasta. Enkeli selitti tilanteen Joosefille, joka päätti pitää huolta Mariasta ja lapsesta.

Ennen lapsensa syntymää Maria koki huolta ihmisten ilkeästäkin suhtautumisesta häneen, olihan hän raskaana eikä ollut vielä naimisissa. Sitten pitikin lähteä taipaleelle verolle pantavaksi kotoa Nasaretista Betlehemiin.

Matka oli raskas, linnuntietä noin sata kilometriä, se oli valtavan pitkä taival. Se kuljettiin jalan ja aasin selässä. Maria odotti viimeisillään lasta. Väsymys ja pelko lapsesta ja omasta jaksamisesta painoi mieltä.

Betlehemin poikalapset kuolivat

Lapsen synnyttyä Maria kaipasi miehensä ja lapsensa kanssa kotiin. Mutta sitten tuli vastaan kammottava este.

Enkeli ilmestyi yöllä Joosefille ja käski perheen paeta heti Egyptiin ja pysyä siellä, kunnes enkeli antaisi uusia ohjeita. Joosef lähti perheensä kanssa matkaan oitis samana yönä.

Juudean kuningas Herodes oli nimittäin kuullut, että Betlehemissä oli syntynyt juutalaisten kuningas. Hän määräsi, että kaikki alle kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset oli tapettava Betlehemissä ja sen ympäristössä. Herodes uskoi, että myös tuo hänen valtaansa horjuttava lapsi saisi näin surmansa.

Egyptin raja sijaitsi tuolloin noin 150 kilometrin päässä Betlehemistä. Voi vain kuvitella, millainen hätä taas raskaalla matkalla olevan, vasta synnyttäneen Marian mieltä painoi. Hän tiesi, miksi lapsia surmataan, ja hän varmaan eli mukana jokaisen poikalapsensa menettäneen äidin käsittämättömän suuressa tuskassa.

Golgatalla syntyi uusperhe

Marian kärsimyksen suurin päivä tuli vastaan pääsiäisenä. Jeesuksen viimeinen päivä, pitkäperjantai, oli Marialle silkkaa painajaista. Hän toki tiesi, että tämän kaiken oli tapahduttava.

Jokainen äiti voi kuvitella, miltä hänestä tuntui nähdä poikansa laahustavan hitaasti kohti kohtaloaan, Golgataa. Hänen lisäkseen samaa taivalta kohti kuolemaa kulki kaksi ryöväriä. Kaikki he kantoivat omia painavia ristejään, mutta vain Jeesuksen päästä valui verta. Siihen oli painettu piikikäs orjantappurakruunu.

Kaikkein tuskallisimmat hetket Maria koki seisoessaan pitkäperjantaina ristin juurella oman poikansa kärsimystä ja väkivaltaista kuolemaa todistamassa. Hänen kanssaan oli joukko naisia.  Sanoja ei tarvittu, he olivat toistensa tukena.

Mutta ristillä koettiin myös uusperheen syntyminen. Jeesus näki ristiltä opetuslapsensa Johanneksen. Jeesus tiesi, että äiti Maria joutuisi elämään vailla mitään sosiaaliturvaa. Joosefistakaan ei enää ollut tietoa. Niinpä Jeesus sanoi: ”Johannes, tässä äitisi”. Äidilleen hän sanoi: "Nainen, tässä on poikasi".

Näin syntyi uusperhe, jonka tärkeänä tehtävänä oli toinen toisistaan huolen pitäminen.

Marian kiitosvirren kirjoittaja

Mariaa suuren tehtävän saaneena, rohkeana ihmisenä on pohdittu paljon kirjallisuudessa, saarnoissa ja kuvataiteissa.

Irja Askola mietti piispana ollessaan näin:

– Maria oli upea nainen. Hän oli lukutaidoton, vailla mitään statusta sukupuolensa ja köyhyytensä takia. Silti juuri hän kirjoitti Marian kiitosvirren, jossa on yhä edelleen köyhien naisten voimaannuttamiskoodi.