Pyhä hiljaisuus

Hiljaisuus on ikiaikaista: kehto ja sikiöasento. Hiljaisuus asuu kastevedessä, se kuplii vauvan naurussa ja leijuu usvana Kymijoen päällä. Hiljaisuudessa silmät avautuvat ja uskallan ne myös sulkea.

Hiljaisuus on helminauha, hiihtolatu ja mustarastaan laulu. Tämä maailma tarvitsee hiljaisuutta!

Hiljaisuus on myötätuntoisissa silmissä, anteeksiannossa ja kasvun ihmeessä. Hiljaisuus on kohtaamisen hetki – niin paljon voi tapahtua hiljaisuudessa!

Hiljaisuus on seisomista jonossa, yksin ja muiden joukossa, ihmisyyden ja elämän reunalla.

Hiljaisuus on askeleet arkun luo, kauluspaidalle putoava kyynel, hiekkaristi, suurten valkoisten ruusujen ja valon tuoksu, kaipaus ja kämmeniin painettu pää. Hiljaisuus on kosketuksen voima, Pyhän läsnäolo ja toisen ihmisen katseesta huokuva lohtu.

Eilisen hiljaisuus on kantanut huomiseen, tähän hetkeen. ”Hiljaisten ja yksinkertaisten eleiden kautta voi syntyä pyhän taju ja tila.” – Piispa Mari Leppänen

Olen vain yhden hiljaisuuden päässä sinusta, sanoo Jumala. Ymmärränkö tämän?

Millainen on sinun hiljaisuutesi? Mikä hiljaisuudessa kutsuu sinua?

Anna Mykrä-Siljander
Kirjoittaja on Kotka-Kymin seurakunnan pappi ja yleisen seurakuntatyön päällikkö.