Seilaavalla pääsiäisellä on matematiikkansa

Periaatteita pääsiäisen sijoittumisesta kalenteriin laadittiin keskiajalla. Viiden viikon vaihteluväliä on pidetty ongelmallisena, mutta muutos vaatisi kirkkojen yksimielisyyttä.

Teksti Elina Valtonen, kuva Firefly-tekoälysovellus

Puolenpäivän aikaan kaikkialle tuli pimeää. Pimeyttä kesti kolme tuntia. Sen jälkeen Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Elohi, elohi, lema sabaktani?”, ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”

Mark 15: 33–34

Raamatun evankeliumien mukaan toivottoman huutonsa jälkeen Jeesus heitti henkensä. Jeesuksen kuolemasta tuli kristittyjen tärkein juhlapyhä, pääsiäinen. Varmuutta ei kuitenkaan ole siitä, milloin tarkalleen ottaen Jeesus kuoli.

Nykyään pääsiäisen ajankohta kalentereissa voi ajoittua keväällä viiden viikon ajanjaksolle. Syytä siihen, miksi pääsiäisen ajankohta seilaa, pitää hakea historiasta. Tarkalleen ottaen vuodesta 325. Tuolloin pidettiin Nikean kirkolliskokous.

– Nikean kirkolliskokouksen tavoitteena oli, että kristilliset kirkot viettäisivät pääsiäistä samaan aikaan. Kirkoille oli kehittynyt erilaisia tapoja viettää pääsiäistä ja juhlan ajankohta vaihteli. Jotkut seurasivat juutalaista kalenteria. Toiset olivat sitä mieltä, ettei juutalaista kalenteria voi käyttää lähtökohtana pääsiäisen määrittämiseen, kertoo erikoissuunnittelija Asko Palviainen Helsingin yliopiston almanakkatoimistosta.

Haluttiin, että kristillisellä kirkolla olisi oma, juutalaisista erillinen tapansa pääsiäisen määrittämiseen. Alettiin laatia sääntöä.

Pääsiäisen paikka kuvitteellisen kuun mukaan

Niin sanottua pääsiäistaulukkoa ryhtyi laatimaan Dionysius Exiguus -niminen munkki, joka nykyään tunnetaan parhaiten kristillisen ajanlaskun käyttöönotosta. Hän esitti, että ajanlaskun alku tulisi laskea Jeesuksen syntymästä, eikä Rooman keisarin Diokletianuksen valtaantulosta, kuten siihen aikaan tehtiin.

Pääsiäisen paikaksi vahvistui kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai.

Haasteena on se, että Nikean kirkolliskokouksen aikaan tähtien liikkeitä ei tunnettu yhtä hyvin kuin nykyään. Kirkolliskokous päätti, että kevätpäiväntasaus on aina 21.3. riippumatta siitä, milloin se todellisuudessa on.

Samalla päätettiin, että täysikuu määritellään eräänlaisen laskennallisen tai kuvitteellisen kuunkierron mukaan. Oletettiin, että Kuu kiertää Maata tasaisella vauhdilla, vaikka näin ei ole. Kuun kiertorata on soikea, joten se välillä liikkuu Maan ympäri nopeammin ja välillä hitaammin.

– Laskennallinen ja kuvitteellinen kuu ovat aika lähellä toisiaan, mutta laskennallinen täysikuu voi sattua eri päivälle kuin oikea täysikuu, Palviainen selittää.

Näin kävi esimerkiksi vuonna 2019. Laskennallinen täysikuu olisi ajoittunut kalenteriin ennen kevätpäivän tasausta, joten pääsiäinen sijoittui kuukauden päähän huhtikuuhun.

Vaikka ajankohtaa voidaan laskea ties miten pitkälle, on pääsiäisen liikkuvuutta pidetty vähän ongelmallisena.
– Asko Palviainen

Juliaaninen ja gregoriaaninen kalenteri eroavat

Dionysiuksen aikaan syntynyt periaate pääsiäisen ajankohdan määrittämiseen pätee edelleen, vaikka juliaaninen kalenteri vaihdettiin tarkempaan gregoriaaniseen kalenteriin myöhäisemmällä keskiajalla.

Juliaaninen kalenteri on kuitenkin käytössä edelleen pääosassa ortodoksisista kirkoista. Juliaanisessa ja gregoriaanisessa kalenterissa karkauspäivää käsitellään hieman eri tavoin, mistä johtuen myös pääsiäisen ajankohta on kalentereissa voi olla eri.

Palviainen kertoo, että pääsiäisen ajankohta voidaan matemaattisella kaavalla laskea periaatteessa viiden miljoonan vuoden päähän tulevaisuuteen.

– Vaikka ajankohtaa voidaan laskea ties miten pitkälle, on pääsiäisen liikkuvuutta pidetty vähän ongelmallisena.

Ratkaisuja on olemassa

Ehdotuksia nykytilanteen muuttamiseksi on tehty. On pohdittu sitä, voisiko juhlan ajankohdan kiinnittää viittä viikkoa lyhyemmälle aikavälille.

On myös ehdotettu, että pääsiäinen olisi aina huhtikuun toisena sunnuntaina tai huhtikuun toista lauantaita seuraavana sunnuntaina.

Kuten Palviainen asian ilmaisee, tällä hetkellä pääsiäisen ajankohta perustuu 1500 vuotta sitten eläneen munkin taulukoihin. Nyt perustaksi voitaisiin ottaa todellinen kevätpäiväntasaus ja todellinen täysikuu. Eri aikavyöhykkeet voitaisiin sovittaa Jerusalemin mukaan.

– Ongelmana on se, että kirkkojen pitäisi päästä asiasta yksimielisyyteen. Kirkkoja on aika paljon. Yhteisymmärryksen saavuttaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Asia nousee välillä keskusteluun ja hautautuu sitten taas.