Miksi teen vapaaehtoistyötä?

Neljä vapaaehtoistyöntekijäämme kertoo tehtävistään ja siitä, mitä työ heille itselleen antaa.

1. Janne Marin avustaa Meijän keittiössä.

2. Ritva Tiikasalo opettaa Alfa-kursseilla.

3. Jaana Hynninen on ystävänä yksinäiselle vanhukselle.

4. Eija Hyypiä opettaa suomea maahanmuuttajille.

Jannelle vapaaehtoistyö on terapeuttista

Naurava mies pinoaa tarjoilupöydälle lautasia.

Janne Marin, mitä vapaaehtoistyötä teet seurakunnassa?

– Olen Meijän keittiössä Langinkoskella. Laitan astioita ja tavaroita paikalleen ja usein olen jakamassa ruokaa. Kun ruoka on jaettu, alkaa loppusiivous. Tähän menee nelisen tuntia aikaa.

Miten olet päätynyt mukaan toimintaan?

– Kun Meijän keittiötä suunniteltiin, oli selvinnyt, että vähintään yhdellä pitäisi olla hygieniapassi. Tuli puheeksi, että minulla sellainen on ja voisin tulla opastamaan hygienia-asioissa. Nyt porukka on sen jo hyvin sisäistänyt eikä siihen tarvitse enää puuttua.

– Vapaaehtoisryhmä täällä on sellainen, että ei tarvitse enää miettiä, kuka tekee mitäkin. Homma on hyvin hioutunut.

Mitä vapaaehtoistyö sinulle antaa?

– Olen huomannut, että tämä on minulle ihan terapeuttinen asia. Mitään muuta sanaa en sille keksi. Näkee erilaisia ihmisiä, on tullut monien kanssa tutuksi ja tulee juteltua ihmisten kanssa milloin mistäkin. Hauskaa tekemistä. Tästä saa iloisen purskahduksen.

– Kun ruokailu alkaa, alkaa hektinen kolme varttia. Kun jonoa on ulos asti, tuntuu ihan pieneltä ihmeeltä, kun viimeisellekin riittää.

Millaiselle ihmiselle vapaaehtoistyön tekeminen mielestäsi sopii?

– Ei ole sellaista ihmistä, kenelle ei kävisi. Seurakunnalla on niin monta paikkaa, missä vapaaehtoistyötä voi tehdä, että varmasti jokainen löytää sieltä mieleisensä. Jos vähänkin on ulospäin suuntautunut, niin se tietysti helpottaa.

Ritva saa vapaaehtoistyöstä virkistystä ja voimaa

Ritva Tiikasalo istuu puistonpenkillä.

Ritva Tiikasalo, mitä vapaaehtoistyötä teet seurakunnassa?

– Olen yli 30 vuoden ajan ollut mukana erilaisissa jutuissa – isosena, musiikkihommissa, pyhäkouluissa, palvelevassa puhelimessa… Tällä hetkellä olen Alfa-kurssilla ja Kotkan kirkon messuryhmässä.

Miten olet päätynyt mukaan toimintaan?

– Kyllä se on lähtenyt omasta henkilökohtaisesta uskosta. Haluan olla seurakunnassa, kokea yhteyttä ja viedä sitä eteenpäin, jotta muutkin voisivat löytää elämäänsä pohjan.

– Alfa-kurssi on tärkeä työmuoto, jota haluan olla rakentamassa, ja kutsumassa ihmisiä seurakuntaan. Se tuntuu mielekkäältä. Messuryhmässä taas voimme tehdä ehdotuksia messuun ja toteuttaa ideoitamme. Voisiko messut esimerkiksi muuttua jotenkin niin, että saisimme enemmän ihmisiä mukaan?

Mitä vapaaehtoistyö sinulle antaa?

– Saan paljon virkistystä ja voimaa. Vaikka väsyneenä töiden jälkeen tulisi, niin yhtäkkiä huomaakin piristyneensä. Kun itsestään antaa, saa tuhansin verroin takaisin.

– Vapaaehtoistyö myös kasvattaa omaa uskoani. Alfa-kursseilla näen, mitä ihmisten elämässä tapahtuu – jopa ihmeitä! Kokemukset ovat Jumalan lahjoja.

Millaiselle ihmiselle vapaaehtoistyön tekeminen mielestäsi sopii?

– Ihan kaikenlaisille! Seurakunnasta löytyy niin paljon erilaista toimintaa, missä voi olla mukana. Tekemässä sitä, mistä itse tykkää. Ilman muuta vain rohkeasti mukaan. Antaessaan aina saa!

Jaana tekee osansa, etteivät vanhukset jäisi yksin

Jaana Hynninen istuu puisella penkillä.

Jaana Hynninen, mitä vapaaehtoistyötä teet seurakunnassa?

– Käyn kerran viikossa tapaamassa erästä vanhusta, joka on pyörätuolissa. Vietämme yhdessä 1,5 tuntia. Jos on hyvä ilma, käydään ulkoilemassa. Luetaan, jutellaan ja jos hän tarvitsee jotakin pientä apua, autan, esimerkiksi siirtelen tavaroita. Tarkoituksena on tarjota virkistystä hänelle.

Miten olet päätynyt mukaan toimintaan?

– Kun oma äitini nukkui pois, hän oli sairaalassa ja olimme käyneet häntä usein tapaamassa. Seurasin siellä vanhuksia, miten yksinäisiä he olivat. Kerran eräs heistä itki ja kysyin, miksi itket. Hän vastasi, että kun te käytte niin usein äitinne luona, mutta hänellä ei käy ketään. Silloin ajattelin, että alan tekemään tätä sitten, kun pystyn. Vanhuksetkin ovat arvokkaita.

Mitä vapaaehtoistyö sinulle antaa?

– Jos toiselle tulee hyvä mieli, tiedän, että olen jotain hyvää tehnyt. Se tuo itsellekin hyvän mielen. Omaa elämää on elänyt niin itselleen, että pitää antaa muillekin.

Millaiselle ihmiselle tämän vapaaehtoistyön tekeminen mielestäsi sopii?

– Empaattiselle, joka pitää vanhuksista ja heidän kanssaan juttelemisesta. Täytyy jaksaa kuunnella heidän tarinoitaan ja viihtyä ihmisten kanssa.

– Minä käyn kerran viikossa, mutta on jokaisen oma asia sopia, miten usein käy. Ei tarvitse pelätä, että tämä sitoo tai vie liikaa aikaa.

– Minulta on kysytty, kannattaako tähän lähteä. Olen sanonut, että kannatan ajatusta, mutta pitää ensin itsensä kanssa keskustella, kestätkö varmasti sen kaiken. Vanhuksen kanssa tulee läheiseksi, ystävystyy. Heidän poislähtönsä on tässä vaikeinta.

Eija toivoo, että suomen tunneilla löytyy hymy

Pöydän ympärillä kolme ihmistä, kaksi selin kameraan. Keskellä nainen hymyilee.

Eija Hyypiä, mitä vapaaehtoistyötä teet seurakunnassa?

– Olen opettajana kahdessa suomen alkeet –ryhmässä. Tämä taitaa olla jo seitsemäs vuosi. Olen mukana myös Kaveriksi minulle –hankkeessa, missä olen ollut mukana mm. retkillä ja leireillä ja muussakin toiminnassa.

Miten olet päätynyt mukaan toimintaan?

– Näin ilmoituksen, että tällaisia suomen ryhmiä olisi ja tulin infotilaisuuteen ihan vain katsomaan. Ajattelin ensin, että tämä on liian vaikeaa minulle, mutta tulin silti äiti-lapsi-ryhmään. Sen jälkeen meninkin sitten jo naisten ryhmään ja nyt olen sekaryhmissä, neljänä päivänä viikossa.

Mitä vapaaehtoistyö sinulle antaa?

– Voi, se antaa ihan hirveästi! Meillä on hyvä yhteisö opettajien kanssa. Jos joskus aamulla tuntuu, ettei jaksaisi, niin kun täältä sitten lähtee kotiin, on tunne, että jes, hyvä että tulin!

– Mieleenpainuvimpia hetkiä on, kun tunneille tulee kivikasvoinen ihminen ja hänet saa hymyilemään, nauramaan ja vapautumaan. Ja se, miten pitkälle jotkut ovat päässeet. Ovat lähteneet lukioon, kirjoittaneet ylioppilaiksi ja päässeet yliopistoon – yksi aikoo lääkäriksikin, ja olen varma, että hän pystyy siihen. Tunnen itseni tarpeelliseksi, pystyn auttamaan. Enemmän minä tästä saan kuin annan.

Millaiselle ihmiselle tämän vapaaehtoistyön tekeminen mielestäsi sopii?

– Kaikenlaisille! Oppilaitakin on kaikenlaisia. Ei tarvitse osata mitään erityistä. Toki olisi hyvä osata luoda tunneille sellainen tunnelma, että tämä ei ole niin vakavaa. Saada oppilaat vapautumaan, tuntemaan itsensä tervetulleiksi joukkoomme ja siinä sivussa oppimaan suomeakin. Kukin kykyjensä mukaan.