Tähän on tultu kivun kautta

Positiivisimmaksi valinta sai Anne Purasen kyyneliin. – Olen niin onnellinen saadessani tehdä tätä työtä!

Teksti ja kuva Hannele Niemi

Anne Puranen.
Anne Puranen kohtaa asiakkaitaan muun muassa Hyvinvointikeskus Huumassa. Yrittäjän elämä rakentuu monista pikkupalasista.

Kotkan Nuorkauppakamarin Vuoden 2023 positiivisin kotkalainen -tunnustus yleisöäänestyksineen veti saajansa sekä kiitolliseksi että hämmentyneeksi.

– Pitäisikö nyt koko ajan olla positiivinen!

Hyvinvointivalmentaja-yrittäjä totesi voivansa jatkaa entiseen malliin, aitona itsenään.

– Kaikilla on hyvät ja huonot päivänsä, en ole muita kummempi. Aina ei ole kivaa, mutta yritän elää päivä ja hetki kerrallaan.

Mielen koettaessa kääntyä kielteiseen, Anne Puranen valitsee valittamisen sijasta hyvän terveysteon, itselleen. Hänelle luontaisin on liikunta, hyvän ravinnon ja unen rinnalla.

Eivät ne Annellekaan itsestäänselvyyksiä ole, vaikka työkseen – muun muassa stressivalmentajana ja personal trainerina – kannustaa ihmisiä hyvään elämään ja muutokseen.

– En tahdo tuputtaa. Parasta on, kun ihminen itse oivaltaa, miten pienikin hyvä teko vaikuttaa myönteisesti sekä omaan kehoon että mieleen.

Anne itsekin ammentaa energiaa työstä, niin tanssillisista tunneista kymmenine osallistujineen kuin kaksin kohtaamisista asiakkaan kanssa.

Tietää, mistä puhuu, elää kuten opettaa

Kilpatanssitaustainen Anne on ikänsä tehnyt sivutöinä liikuntakeikkoja. Leipätyö kuitenkin löytyi it-alalta, jolla hän sinnitteli nelikymppiseksi, loppuun palamiseen asti.

– Burnout johtui yksin minusta, ei työpaikasta tai työkavereista.

Hän oppi hakemaan ammattiapua.

– Olin kuvitellut olevani kovanaama, mutta viimein psykoterapiassa oivalsin erityisherkkyyteni. Aistin vahvasti ja otan itseeni toisten tunteita.

Annen pysäytti perusteellisesti jo pitkään matkakaverina kulkenut Crohnin tauti. Tulehduksellinen suolistosairaus vei hänet lukuisiin leikkauksiin, lopulta letkuihin teho-osastolle.

– Kävin lähellä kuolemaa, mutta selvisin, kiitos hyvän fyysisen kuntoni – joka tosin romahti täysin.

Toipuessaan Anne pohti elämäänsä ja pakottautui kohtaamaan pahimmat pelkonsa. Itki paljon.

Rehellinen itsetutkistelu ei tuntunut hyvältä, mutta nyt hän on kiitollinen pysäytyksestä. Pysäytyksistä.

Anne hymähtää olleensa sen verran kovapäinen, että tarvitsi niitä useampia.

Anne Puranen.

Maailma on hullu, ja me hyväksymme sen

Anne kertoo oivaltaneensa kovan kautta, miten turhaa on piiloutua tekosyiden ja selitysten taa, hakea syyllisiä muista ja katkeroitua.

– Yksikään firma ei maksa niin hyvää palkkaa, että työn takia kannattaisi kuolla – jättää työpäivän aikana pitämättä tauot, painaa täysillä syömättä.

– Maailma on hullu! Ja me olemme menneet hulluuteen mukaan.

Anne kannustaa kuuntelemaan sisintään: Kuinka puhun itselleni? Millaista tarinaa kerron elämästäni?

Voisinko kyseenalaistaa ikiaikaisia uskomuksiani, omaa mustavalkoisuuttani? Unohtaa peräpeilin ja vaihteeksi katsoa eteenpäin?

Ja tärkein: Olla itselle armollinen, puhua kauniisti itsestään ja itselleen!

Olisiko jo raa’an rehellisyyden ja terveen itsekkyyden aika?

Kun hyviä tekoja toistaa tarpeeksi, tuottaa se tulosta. Siitä on jo tutkittuakin tietoa.

Isoja kysymyksiä, pieniä terveystekoja

Yksinkertaiset teot eivät ole edes kalliita: liikunta, uni, ravinto. Mikä parasta, niillä voi välttää monia sairauksia, kuten masennusta.

– Muutos on kieltämättä vaikeaa, mutta kannustan kultaiselle keskitielle. Ei jatkuvaa treeniä verenmaku suussa, elämään pitää mahtua myös juhlaa ja herkkuja.

Onneksi jo puhutaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Anne olisi kaivannut tietoa ja keskusteluapua kolmekymppisenä kipuillessaan avioeron ja sairautensa kanssa. Nyt, 47-vuotiaana uusperheellisenä kolmen lapsen äitinä hän uskaltaa luottaa itseensä, elämään ja prosessiin.

– Kun hyviä tekoja toistaa tarpeeksi, tuottaa se tulosta. Siitä on jo tutkittuakin tietoa.

Näistä oivalluksista kumpuaa positiivista voimaa, jota Anne kuitenkin eniten ammentaa läheisistään.

Pääsiäinen vietetään taas perheen kesken. Joukkoon kuuluvat usein myös omat vanhemmat ja sisarukset, kertoo kauhajokisista juuristaan ylpeä Anne.

– Kaikista suurinta minulle on, että lapseni, vielä aikuisinakin, tahtovat viettää aikaa kanssani.