Katso luontoa ja huomaa

Markku Aron laulussa ”Katso luontoa ja huomaa” kehotetaan kiinnittämään huomiota ympäröivään kauniiseen luontoon, ja kaikkiin sen pieniinkin yksityiskohtiin, kuten vaikkapa kukkien terälehtiin. Tämä ihmisenaika on perin konua, sillä tuntuu, että ihmispoloisten kiire ja kohnottaminen lisääntyy koko ajan. Jopa ulkoillessaan saattavat jotkut kulkea kuulokkeet korvilla, ettei vaan luonnon äänimaailma häiritse, ja älypuhelin hollilla, että on koko ajan saavutettavissa. Siinä onkin sitten hyvä ulkoilla ja huomata kauneus, vai onko?

Tänä keväänä, kun takatalvi on vyörynyt useaan otteeseen takaisin, olen nauttinut täysin siemauksin näistä vähistäkin aurinkoisista päivistä ulkoiluttaessani koiraamme Aamosta, westietä. Lenkkimme on usein suuntautunut Katariinan puistoon, meren äärelle. Nautimme metsässä kulkemisesta ja meren läheisyydestä – Luojamme antimista, ja pyhyydestä.

Katolinen munkki Anthony de Mello kirjoittaa teoksessaan Kuuletko linnun laulun? seuraavasti: ”Jumalaa etsiessämme me ajattelemme liikaa, pohdimme liikaa. Silloinkin, kun katselemme tätä luomakunnaksi kutsumaamme tanssia, me koko ajan ajattelemme, puhumme (itsellemme tai toisille), mietimme, erittelemme, filosofoimme. Sanoja. Meteliä. Ole hiljaa ja katsele tanssia. Tyydy vain katsomaan: tähteä, kukkaa, kuihtunutta lehteä, lintua. Mikä tahansa tanssin pikku osanen kelpaa. Katso. Kuuntele. Haista. Kosketa. Ei varmaankaan kestä kauan, ennen kuin näet hänet – tanssijan itsensä!”

Kyllä. Koiramme Aamos sen ymmärtää ja viisaudessaan johdattaa minutkin käyttämään aistejani. Näkemään ja huomaamaan Luojamme luoman luonnon kauneuden, pyhyyden – Jumalan uutta luovan tanssin, pyhän tanssin! Lähde siis ulos kevääseen, katsomaan ja nauttimaan Luojamme pyhää tanssia!

Kimmo Enckell
Kirjoittaja on seurakuntapastori Kotka-Kymin seurakunnassa