Itsetutkiskelua

Yksi kauneimmista virsiteksteistä on Pentti Hölsän kirjoittama ja Anna-Maija Raittilan uudistama virsi 207. Siinä ihminen on kasvokkain sisäisen levottomuutensa kanssa.

Kun levottomuus kasvaa oikein suureksi, puhutaan ahdistuksesta. Itsetutkiskelu ja ahdistus liitetään usein yhteen. Elämäänsä tutkiskellessa löytää katumuksen aiheita. Kunpa olisin tehnyt tuossa kohtaa toisin tai kunpa en olisi sanonut niin ilkeitä sanoja. Mitä kenelläkin.

 Jobin kirjan kirjoittaja on kuvannut katumustaan näin: ”Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä. … Sen tähden häpeän puheitani.” (Job.42:1–6) Job otti vastuun omista puheistaan. Hänen tavastaan tehdä havaintoja omista tekemisistään voisi ottaa oppia. Job näytti, miten eletään ihmisiksi.

Ahdistunut virsirunoilija turvautuu Jeesuksen läsnäolossa lepäämiseen. ”Hiljaisuutta, Jeesus, kaipaan, läsnäoloasi vain. Siitä virtaa arkihuoliin aamurauhaa sunnuntain. Minut täytä toivolla, että voisin iloita. Kiitos, että kaikkeen vaivaan nyt jo yltää voima taivaan.”

 

 

Elina Rajala
​​​​​​​Kirjoittaja on kappalainen Haminan seurakunnassa. 

Kesäinen aamu järven rannalla.