Pyhiinvaellusta tämäkin

Viime maanantaina lähdin Viklalla Haminasta Kuorsaloon hautausmaaretkelle. Aamu yhdeksään mennessä Viklalle oli ahtautunut hautausmaalle matkaajat. Taitoimme matkaa Tervasaarelta Tammion kautta perille. Sinä aikana oli aikaa nauttia merimaisemista ja rauhoittua ja valmistautua edessä olevaan. Matkalla oli helppo vaihtaa ajatuksia ventovieraidenkin kanssa. Yhteinen määränpää yhdisti.

Kuorsalon laiturilta kuljimme jonossa yhteistä määränpäätä, hautausmaata kohti. Kuulin, että tätä samaa polkua jotkut olivat aiemmin saattaneet sukulaistaan tai ystäväänsä haudan lepoon. Hautojen kunnostuksen jälkeen kuuntelimme hartauden ja menimme seurantalolle kahville. Seurantalon seinillä oli kuvia ja esineitä edesmenneistä kuorsalolaisista. Yhteinen kohtalo ja menneisyys yhdistää kuorsalolaisia, ja yhteinen määränpää, se lopullinenkin määränpää ystävien saattamana haudanlepoon.

Yhteinen matka, niin veneellä kuin polulla, oli kuin pyhiinvaellusta. Se oli kiireen ja turhan jättämistä taakse ja katseen kääntämistä itselle asetettua päämäärää kohti. Haudalla äänekkäänkin ahertamisen taustalla olin näkevinäni ajatuksen: ”minä muistan sinut yhä ystäväni”. Samalla oli mahdollisuus hiljentyä ajattelemaan taivaallista päämäärää. Toivotan hyvää keskikesää teille kaikille Jumalan luomille ja teille juhannuksen aikaan omaa pyhiinvaellustaan tekeville.       

Kari Rautiainen
Kirjoittaja on kappalainen Haminan seurakunnassa.