Huipulla ja montussa

Lapsuuteni suuria urheilusankareita oli Matti Nykänen. Luin hänen elämästään kertovan kirjan, joka kantoi osuvaa nimeä: Huipulla ja montussa.

Kuvaus sopii oikeastaan meihin kaikkiin. Välillä elämä kantaa, välillä tuntuu kuin kulkisimme syvässä kuopassa.

Myös Jeesuksen opetuslapset kokivat sekä huippuja että monttuja. Kerran Pietari, Jaakob ja Johannes saivat olla Jeesuksen kanssa kirkastusvuorella. He näkivät välähdyksen Jumalan kirkkaudesta ja kuulivat äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” Se oli uskon huippuhetki.

Mutta myöhemmin tuli myös epävarmuutta, pelkoa ja epäuskoa. Opetuslapset nukkuivat, kun olisi pitänyt rukoilla. Pietari kielsi Jeesuksen. Ristin äärellä kaikki näytti romahtaneen.

Sama on tuttua meillekin. Uskon ja elämän matkaan kuuluu ilon, kiitollisuuden ja varmuuden hetkiä, mutta myös kysymyksiä, surua ja epäilyä. Silloinkin Jeesus kulkee rinnallamme. Hän ei jätä yksin eikä hylkää pimeimmässäkään laaksossa.

Siksi voimme luottaa siihen, että elämän montuissakin olemme Jumalan rakastamia. Hänen varassaan katse kantaa jo tätä päivää pidemmälle – ja kohti sitä iloa, jonka hän on meille valmistanut.

Maarit Alhosaari
Kirjoittaja työskentelee pappina Kotka-Kymin seurakunnassa.