Hautuumaa

Olen huomannut, että hautuumaalla kävellessä mielen valtaa rauha. Lapsiperhearki ja keskeneräiset asiat unohtuvat. Sitä katsoo tuttuja ja tuntemattomia hautoja ja miettii ihmisen elämää: omia elettyjä vuosia ja läheisiä, joista on jo joutunut luopumaan.

Kivet ja laatat kertovat paljon. Ne kertovat pitkistä ja lyhyistä elämistä. Ne kertovat sukulaissuhteista, erilaisista vaiheista, jopa ammateista. Haudoille tuodut kukat ja kynttilät muistuttavat kaipauksesta ja välittämisestä.

Hautuumaa on hyvä paikka muistella ja pohtia. Vuosiluvuista ja nimistä piirtyy näkyviin elämän kaari. Elämän rajallisuus tulee konkreettisemmaksi. Arjessa moni muu asia tulee sen tielle. Kuolema on osa elämää, eikä sitä pitäisi sulkea pois silmistä tai ajatuksista.

Minusta välillä on hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, mikä elämässä on tärkeää. Sitä millainen on hyvä elämä, ja sitä, millaisia toiveita minulla on sitä hetkeä kohtaan, kun kerran se aika jättää.

Käytkö sinä hautuumaalla?

Ville Holopainen
​​​​​​​Kirjoittaja työskentelee Haminan seurakunnassa kasvatuksen pappina.