Missä kuljetkin

Pottatarrat. Sinun öiset pienet askeleesi ja katseesi, kun nostan peiton kulmaa. Sinä ja harvahampainen ilosi, kun istut auton takaluukussa kesäisellä leirintäalueella. Pieni ruskettunut nyrkkisi ojentamassa löytämiäsi kissankelloja juurineen päivineen. Naurusi mökkilaiturilla, kun sait mato-ongella ahvenen.

Minä ripustamassa jalkapallopaitojasi, kuraisia suunnistuspaitojasi ja kyyneleitäni tuuleen kuivumaan ja ihailemassa sosiaalisuuttasi. Sitä, miten katsot kohti ja halaat, ja miten viulusi soi. Heti seuraavassa hetkessä kasvat niin paljon, että pelästyn joka kerta nähdessäni sinut keittiöön tullessani. Olinko riittävästi olemassa, sylinä, myötätuntoisena katseena ja kainalona?

Hiljaisena lauantaina lennät pesästä, ja kaikki minussa on hiirenhiljaa ja haaleaa. Kevätmatkaltani lähetän sinulle kuvan rukoustuohuksesta. Omalta matkaltasi saan kuvan, jossa naurat, ja kuvan tuohusmerestä. Ilahdun joka kerta kun kuulen sinusta, ja samaan aikaan opettelen päästämään irti. Valkovuokot puhkeavat kukkaan sydämessäni, kun painat samanvärisen lakin päähäsi. Putrokin sen jo tiesi: Elämä on juhla!

Samoin kuin Jumala avaa käsivartensa, kun ihminen kääntyy häntä kohti, olen minäkin yhä täällä ja sinua varten. Lapseni, voit aina palata juurikotiisi, rakastan sinua.

Psalmista 91: Hän käskee enkeliensä suojella sinua missä sitten kuljetkin.

Anna Mykrä-Siljander
​​​​​​​Kirjoittaja on pappi ja yleisen seurakuntatyön päällikkö Kotka-Kymin seurakunnassa.