Kesäpäivän hartaus

Kesä on täynnä elämän ihmettä. Pitkät valoisat päivät, humisevat metsät, kukkivat niityt ja kypsyvät pellot kertovat kasvusta, joka tapahtuu usein hiljaa, mutta vääjäämättä. Elämä tarvitsee aikaa, valoa ja ravintoa voidakseen kukoistaa.

Kesäpäivänseisauksen aikaan valo on voimakkaimmillaan – voimme huomata kaiken sen hyvän, mitä olemme saaneet.  Erityisesti kiireessä jää näkemättä, kuinka paljon kasvua on tapahtunut niin luonnossa kuin omassa elämässämme. Kesä antaa mahdollisuuden pysähtyä, huokaista ja hengittää syvään, olla kiitollinen.

Valoisampaan hetkeen sisältyy myös muistutus ajan kulusta. Vaikka valo on nyt huipussaan, alkavat päivät tästä eteenpäin vähitellen lyhentyä. Muutos on aluksi lähes huomaamaton, mutta se kertoo luonnon omasta rytmistä. Saarnaajan kirjaa mukaillen, elämässä jokaisella asialla on aikansa ja tarkoituksensa: kasvamisen aika, kypsymisen aika, levon aika ja uuden alun aika. Kesäpäivänseisaus muistuttaa meitä arvostamaan tätä hetkeä juuri sellaisena kuin se on, pelkäämättä muutosta, joka väistämättä kuuluu elämään.

Raamatussa valo on Jumalan läsnäolon ja rakkauden vertauskuva. Auringon valo herättää luonnon kasvuun, Jumalan rakkaus voi vahvistaa meitä kasvamaan ihmisinä: kärsivällisyydessä, toivossa, uskossa ja lähimmäisenrakkaudessa. Kasvu ei useinkaan ole nopeaa tai näkyvää, mutta sillä on oma aikansa, aivan kuten siemenellä, joka versoo ja kantaa hedelmää.

Vaikka päivät vähitellen lyhenevät, Jumalan valo ei vähene. Se kulkee mukanamme vuodenajoista toiseen, valoisista päivistä syksyn hämäriin ja talven pimeyteen. Siksi saamme kesän runsauden keskellä luottaa siihen, että Luoja pitää huolta luomakunnastaan ja meistä. Jokainen päivä on lahja, ja jokainen vuodenaika kantaa mukanaan oman siunauksensa.

Terhi Ruokonen-Jalo
​​​​​​​Kirjoittaja on perheneuvoja Kotka-Kymin seurakunnassa.