Ihmistä varten

”Eiks myö ihmisii varten tääl olla!” Sanat kantautuivat korviini kulkiessani sairaalan käytävällä. Sanat lausui työntekijä asiakkaalle, joka taisi olla tyytyväinen saamaansa palveluun. ”Minä en kyllä pärjäisi mitenkään ilman toisia ihmisiä!” huokaisi puolestaan sydämensä pohjasta lähes satavuotias hoivakodin asukas, kun kävin hänen luonaan keskustelemassa. ”Kiitos kuuntelusta,” totesin vanhalle kouluaikaiselle ystävälleni, johon törmäsin sattumalta ruokakaupan hyllyjen välissä. Huokaisimme huolemme, silmäkulmat kostuivat, halasimme ja jatkoimme ostoksia.

Kolme tilannetta saman viikon sisällä. Kolme erilaista kohtaamista, joissa kaikissa tuli näkyväksi jotain meidän perustarpeestamme tulla kohdatuksi ja autetuksi. Minua kosketti sairaalan työntekijän halu auttaa, vanhuksen kokemus toisten ihmisten tärkeydestä elämänpolun varrella sekä myötätunto, jota itsekin sain vastaanottaa.

Meitä kutsutaan kantamaan toistemme taakkoja. Saamme myös itse olla kannateltavina, kenenkään ei tarvitse olla vain toisia varten. Jeesus antoi meille esimerkin. Hän vetäytyi välillä yksinäisyyteen lepäämään ja rukoilemaan, mutta käänsi katseensa aina takaisin ihmiseen. Hän tuli ihmistä varten.

Hanna Hietanen
Kirjoittaja on sairaalapastori Kotka-Kymin seurakunnassa.