På svenska

Kesälomallani olin useamman päivän ajan talkoolaisena Raaseporin linnalla. Kaupungissa oletuskielenä on ruotsi, etenkin Snappertunassa, jossa 90 prosenttia asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia. Olen kiitollinen näistä päivistä, koska uusien murresanojen lisäksi opin jotain muutakin.

Pyhtään seurakunta, Pyttis församling, on Mikkelin hiippakunnassa ainoa kaksikielinen seurakunta, joka palvelee virallisesti molemmilla kielillä. Viralliset tiedot ja virkatodistukset saa molemmilla kielillä, ja toimintaa järjestetään rinnakkain.

Vaikka ruotsin kieli ei vieläkään ole osaltani sujuvaa, kiitos kouluaikani kielioppipainotteisen opetuksen, niin olen saanut olla toteuttamassa sekä kaksi- että ruotsinkielisiä toimituksia. Tätä kautta olen alkanut omakohtaisesti käsittää oman äidinkielen merkityksen. On sanoja, sanontoja, vivahteita, joita parhaiten ymmärtää sen kautta. Osallistuminen omalla äidinkielellä on ihmisen perusoikeus, koska oma äidinkieli on syvin tunteiden ja hengen kieli. Oma äidinkieli on myös uskonnon kieli.

Kansankielisyys tarkoittaa monikielisyyttä. Yksi kieli ei riitä. Samoin yksisuuntainen puhe on riittämätöntä. Ymmärrys löydetään vain vuorovaikutuksessa ja monilla kielillä - vain harvat puhuvat “kirkkoa”.

Vi ses och hörs!

Jaana Härmävaara
​​​​​​​Kirjoittaja on seurakuntapastori Pyhtään seurakunnassa.