Aarteita taivaaseen, ei luontoon

Kevään tullen ihmiset monesti heräävät huomaamaan, miten paljon tavaraa kotiin ja varastoihin on kertynyt kuin huomaamatta. Valon lisääntyessä myös nurkkiin ilmaantuneet pölypallot ja nokiset ikkunat innostavat siivoamaan. Arjen kiireessä emme aina huomaa likaisuutta, miten helposti kodin nurkat täyttyvät ja miten tavaroista tulee taakkoja.

Luopuminen ylimääräisestä tavarasta voi olla vapauttavaa. Ennen kuin aloittaa peräkärryrallia jäteasemalle, kannattaa hyödyntää kierrätystä, sillä vanhan sanonnan mukaan ”toisen roska on toisen aarre”. Tavaralle voi helposti löytyä uusi omistaja. Tärkeintä on toimia vastuullisesti tämän yhteisen maailman hyväksi, ja yhtä tärkeää kuin kierrättäminen on myös käyttää harkintaa tavaroita hankkiessa. 

Raamattu muistuttaa meitä oikeasta näkökulmasta omistamiseen: “Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle… kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen.” (Matt. 6:19–20). Tavara ei ole elämän perusta, vaan se, miten kohtelemme toisiamme ja luomakuntaa. Kevät kutsuu meitä nauttimaan kukoistukseen heräävästä luonnosta. Muistetaan, että roskien paikka ei ole luonnossa.

 

Hanna Leinonen
​​​​​​​Kirjoittaja on seurakuntapastori Kotka-Kymin seurakunnassa.

​​​

Metsässä on sammaloitunut sohva.
Toisen roska on toisen aarre, sanotaan. Yksikään maallinen tavara ei kuulu luontoon, oli se aarre tai ei.