Täällä sadan vuoden päästäkin

Hautausmaat ovat olemassa pitkään. Siksi niiden merkitys ympäristökohteina ei ole ihan pieni. Hoitoa tehdään luontoa muistaen ja alueen arvoa kunnioittaen.

Teksti ja kuva Heidi Kaarto

Haudalla on harmaat reunakivet, joiden rajaamalla hiekka-alueella kasvaa erikorkuisia heinätuppoja. Hauta näyttää vähän unohdetulta. Kotka-Kymin seurakunnan kausityönjohtaja Niina Rahola näkee silti haudassa jotain positiivistakin.

– Tuo on varmaan pörriäisten suosikki, Rahola arvelee.

Olemme lähteneet kävelylle Laajakosken hautausmaalle. Rahola on Kotka-Kymin seurakunnan ympäristövastaava. Hän tietää, että vapaasti kasvava niittyalue on pölyttäjille parempi kuin pelkkä nurmikko. Toisaalta hän tietää, että hautausmaita tulee hoitaa arvostaen ja lain edellyttämällä tavalla. Tarvitaan siis sopivassa suhteessa nurmea ja niittyjä.

Päivänkakkara saa kukkia

Laajakosken hautausmaa on rauhallinen alue, missä kuuluu lähinnä linnunlaulua. Puhelimen sovelluksen avulla tunnistamme yhden vähän erikoisemman sirkuttajan metsäkirviseksi.

– Linnunpönttöjä täällä on paljon, sanoo Niina Rahola.

Kävelymme keskeytyy, kun hiekkatien ylittää suuri, tumman sinertävä kovakuoriainen. Myöhemmin saamme vahvistuksen: kyseessä oli sinitoukohärkä.

Hyönteisiä tänne houkuttelevat luultavasti ainakin ne muutamat alueet, joiden annetaan kasvaa vapaasti. Viime kesänä niille kasvoi ainakin päivänkakkaroita, isoja puna-apiloita sekä erilaisia heinäkasveja.

Samanlaisia alueita kokeiltiin muillakin Kotkan hautausmailla ja myös Pyhtäällä. Pyhtään kirkolla hautojen väliin nousee päivänkakkaroita, joiden on annettu rauhassa kukkia.

Pelargoni kestää kuivuutta

Kesäkuun alussa hautausmailla on vilskettä niin Kotkassa kuin Pyhtään seurakunnassakin. Kotka-Kymin hautausmaille tulee noin 20 000 kesäkukkaa ja Pyhtäälle 1300.

Kotkan kukkatilaus on tehty lokakuussa. Silloin olisi siis jo pitänyt osata arvioida, millainen kesä on tulossa. Pyhtäällä luotetaan tuttuun mukulabegoniaan ja verenpisaraan. Kotkassa päädyttiin pelargoneihin ja begonioihin.

– Pelargonit kestävät kuumaa ja kuivaa. Isot begoniat eivät vaadi niin paljon hoitoa. Pyritään vähentämään niitä kasveja, jotka vaativat paljon vettä, perustelee Rahola.

Kukat tilataan taimistolta, joka täyttää ympäristökriteerit. Toiveissa on esimerkiksi lyhyt taimien kasvatusaika, mikä vaikuttaa muun muassa käytetyn energian ja veden määrään. Taimiston sijaintikin on tärkeä: Pyhtään kesäkukat esimerkiksi tulevat läheltä, Elimäeltä.

Seurakunnilla on isot viheralueet, meilläkin on lähes sata hehtaaria maata. Jos me voimme edes jossain pitää luonnon monimuotoisuutta yllä, niin hyvä. - Niina Rahola

Lupiinit kuuluvat roskiin

Laajakoskella kausityöntekijä Neea Virtanen on juuri keräämässä pois kuivuneita kukkalaitteita haudalta, johon on hiljattain haudattu uusi vainaja. Kukat ja muut kasvinosat voisi hyödyntää biojätteessä, mutta yleensä kukkalaitteissa on paljon muovia, rautalankaa ja usein myös oasis-sieni, joten ne on heitettävä sekajätteeseen.

– Tavallisia kukkakimppuja on kyllä alkanut olla enemmän kuin ennen, Virtanen on huomannut.

Toinen kasvava trendi hautausmailla ovat haudoille tuodut ruukut. Niina Rahola pysähtyy ihailemaan hautaa, jolle on aseteltu kauniisti kolme pitkulaista kukkalaatikkoa täynnä värikkäitä orvokkeja. Ne on helppo siirtää vaikkapa kotiparvekkeelle sitten, kun on kesäkukkien aika, Rahola miettii.

Sen sijaan jäkälien ja sammalien tuominen haudoille mietityttää työntekijöitä. Monet jäkälälajit ovat uhanalaisia ja niiden kasvaminen takaisin paikalle, josta ne on revitty, on hyvin hidasta. Haudoilta ne lähtevät helposti tuulen mukana poiskin.

– Ja lupiinit, ne on jokavuotinen ongelma, huokaa kausityöntekijä Kati Muinonen-Mikkola.

Lupiini on vieraslaji, joka leviää helposti siemenistä. Haudalle tuotu lupiinikimppu voi pahimmillaan levittää lupiiniongelman hautausmaallekin. Siksi ne kerätään heti pois, jos niitä havaitaan.

Tärkeitä viheralueita

Mikä seurakunnan rooli sitten on ympäristöasioissa?

– Seurakunnilla on isot viheralueet, meilläkin on lähes sata hehtaaria maata. Jos me voimme edes jossain pitää luonnon monimuotoisuutta yllä, niin hyvä, pohtii Niina Rahola.

Etenkin keskustojen lähellä olevat hautausmaat ovat merkityksellisiä jo pelkästään viheralueinakin. Ne tulevat olemaan olemassa pitkään.

– Niitä ei ainakaan olla muuttamassa asuinalueeksi. Hautausmaan voi poistaa käytöstä vasta sata vuotta viimeisen hautauksen jälkeen.

Laajakoskella on siis varmasti hautausmaa vielä sadan vuoden päästäkin. Toivottavasti myös erilaisia pörriäisiä ja lintuja.

Vinkkejä hautausmaan kävijöille

• Lajittele roskat ja laita biojätteeseen vain maatuvia asioita.
• Älä tuo haudalle lupiineja, ne leviävät siemenistä. Lupiinit kerätään haudoilta pois ja laitetaan sekajätteeseen.
• Muovikukat ei ole hyvä valinta haudalle, ne hajoavat auringossa ja levittävät mikromuovia. Istuta mieluummin kaunislehtinen, ympärivuotinen perenna.
• Kun valitset kasveja haudalle, mieti ensin, millaisella paikalla hauta on, valossa vai varjossa. Työntekijöiltäkin voi kysyä vinkkejä.
• Jos tuot haudalle kynttilän lumettomana aikana, laita se lyhtyyn. Hautakynttilä kaatuu herkästi ja tuli voi levitä. Maastopalovaroituksen aikaan kynttilöitä ei pidä sytyttää haudoille.
• Mieti, riittäisikö haudalle yksi kynttilä kävijää kohden. Hautakynttilöistä jää jäljelle paljon roskaa.

Hautausmaiden kasvijätteestä tulee multaa

Lajittelussa olisi edelleen petrattavaa, toteavat hautausmaiden työntekijät Pyhtään ja Kotka-Kymin seurakunnista. Molempien seurakuntien hautausmailla on kolmenlaisia jäteastioita: sekajätteelle, metallille ja bio- tai kasvijätteelle.

– Aika paljon työntekijät joutuvat käymään jäteastioita läpi ja lajittelemaan sisältöä uusiksi, harmittelee Pyhtään seurakunnan kausityönjohtaja Leena Rågback.

Etenkin kasvijätteen joukkoon tuntuu päätyvän kaikkea sellaistakin, mikä ei maadu, kuten muovia. Vaikka monet kasvit myydään muovisissa taimiruukuissa, ei se tarkoita, että ruukut olisivat biojätettä.

Joskus kasvijätteen joukossa saattaa olla jotain vielä käyttökelpoistakin.

– Jäteastioista löytyneitä perennoja, havuja ja pensaita olemme pelastaneet istutusalueillemme. Esimerkiksi Korkeaharjun vanhan puolen muualla lepäävien muistomerkin kasvit ovat kaikki kierrätyskasveja.

Hautausmaiden kasvijäte kompostoidaan mullaksi, joka käytetään hautausmailla.

Jäteastioissa toinen ongelma ovat led-kynttilät ja paristot. Hautausmailla niihin pätee sama sääntö kuin kotonakin: ne eivät kuulu roskikseen.

– Ne pitäisi omaisten viedä itse ser-jäte- ja paristokeräyspisteisiin, muistuttaa Rågback.

Ser-jätettä eli sähkö- ja elektroniikkaromua kerätään esimerkiksi jäteasemilla ja isommissa kaupoissa. Myös paristonkeräys löytyy jokaisesta kaupasta, jossa paristoja myydään. Hautausmailla näitä ei kerätä. Valvomattomat ulkotilat eivät ole hyvä paikka näiden jätteiden keräämiselle.

Hautausmaiden kävijät ovat joskus esittäneet toiveita, että lajittelua olisi hautausmailla enemmänkin. Esimerkiksi muovin- ja kartonginkeräystä on toivottu. Toistaiseksi niitä ei ole suunnitteilla.

– Riskinä on, että se tarkoittaisi vain lisää astioita, joiden jätteitä työntekijät joutuvat lajittelemaan uusiksi, pohtii Rågback.

Ensin pitäisi siis petrata jo olemassa olevien lajittelumahdollisuuksien kanssa.