Katsokaa kedon kukkia

Kukkiin liittyy monenlaista symboliikkaa. Kasveilla ja kukilla on iso rooli niin Raamatussa kuin virsikirjassa. Kukilla on koristeltu jumalien alttareita ikiajoista. Tiesitkö tämän tutuista kukista?

Teksti Elina Valtonen, kuvat Pixabay ja Heidi Kaarto

Ruusu

Ruusu on vastakohtien kukka. Sillä on kauniit, hyvältä tuoksuvat kukat, mutta myös terävät piikit. Kirkkoisä Ambrosiuksen mukaan ruusu oli paratiisissa piikitön, mutta se muuttui piikkiseksi syntiinlankeemuksen jälkeen. Ruusua on viljelty jo kauan ennen ajanlaskun alkua.

Keskiajalta lähtien ruusu on ollut erityisesti Neitsyt Marian kukka, ”kukkien kuningatar”. Marian symbolina on käytetty valkoista ruusua, jolloin kukan väri ilmaisee hänen puhtauttaan. Kristillinen kirkko otti ruusut puhtaan, taivaallisen rakkauden symboliksi.

Punainen ruusu on puolestaan marttyyrien tunnus, koska se tuo mieleen heidän kuolemassaan vuodattamansa veren. Kirkon alttareilla saatetaan pitää pitkäperjantaina viittä punaista ruusua, muistuttamassa Kristuksen haavoista.

Narsissi

Kukapa ei tuntisi tarinaa Narkissoksesta. Kreikan mytologiassa Narkissos oli kaunis ja itserakas nuorukainen, jonka kohtaloksi koitui lammen pinnasta heijastuvan kuvajaisensa näkeminen. Narsisseja on siten pidetty vertauskuvana itserakkaudesta, omahyväisyydestä ja turhamaisuudesta.

Kristillisessä perinteessä on kiinnitetty enemmän huomiota narsissin kukkimisaikaan, kuin kreikkalaiseen taruun. Kevätkukkana narsissi ilmaisee ylösnousemuksen toivoa, ja narsisseja käytetäänkin paljon pääsiäisen aikaan.

Lilja

Valkoinen lilja on ehkä tunnetuin kristillistä symboliikkaa sisältävä kukka. Siitä tuli jo varhain valon ja elämän vertauskuva. Kreikkalaisilla oli kasvin syntyperään oma tarunsa, jonka mukaan lilja syntyi Zeuksen puolison Heran maitopisaroista, jotka tippuivat maahan hänen imettäessään.

Keskiajalle tultaessa lilja oli muuttunut Neitsyt Marian hyveiden symboliksi. Sen jälkeen lähes kaikissa Mariaa esittävissä maalauksissa nähtiin liljoja. Isokokoista valkoliljaa on sanottu Madonnanliljaksi. Puhtauden, neitsyyden ja hedelmällisyyden kukkana lilja on suosittu hääkukka.

Jumalanpalveluselämässä valkoinen pääsiäislilja on Kristuksen ja ylösnousemuksen symboli. Tästä syystä se on myös yleinen hautajaiskukka.

Tulppaani

Tulppaanit tulivat Eurooppaan ristiretkeläisten mukana. Hollantiin tulppaanit tulivat 1400-luvulla, jonka jälkeen maan talous koki valtavan mullistuksen, ja tulppaanisipuleilla alettiin keinotella kuin pörssissä ikään.

Nimi tulppaani on peräisin Persian kielestä. Persialaisen tarun mukaan Farhad-niminen ylimys heittäytyi kuolemaan korkealta kalliolta kuultuaan perättömän huhun, että hänen morsiamensa Shirin oli surmattu. Tulppaanista tuli täydellisen, kaikkensa antavan rakkauden vertauskuva. Kristittyjen oli helppo yhtyä tähän näkemykseen.

Tulppaanin muodossa on myös nähty vertauskuva Kristuksen ”kärsimyksen maljasta”. Kevätkukkana tulppaani ilmaisee elämän voittoa kuolemasta.

Kielo

Eräissä englantia puhuvissa maissa kielo on Kristuksen toisen tulemisen vertauskuva. Maallisempi merkitys on se, että kielo ennustaa ”onnellisten aikojen paluuta”. Keskiajan kirkkomaalarit sijoittivat kieloja viimeisen tuomion kuvauksiinsa aina autuaiden puolelle. Samantapainen rooli kielolla on paratiisikuvissa, joissa se kukkii merkkinä siitä, että alussa kaikki oli hyvin.

Kielokin on yhdistetty Neitsyt Mariaan. Laulujen laulussa puhutaan ”laaksojen liljasta”, joka on tulkittu ennustukseksi Neitsyt Mariasta. Toisinaan Marialla on kirkkotaiteessa kruunu, joka on koristeltu hänen kukkasillaan: ruusuin, liljoin, akileijoin ja kieloin.

Lehtokielo on sekä hyödyllinen että vaarallinen: kielo on myrkyllinen, mutta siitä saatavaa konvallariinia on käytetty jonkinlaisena sydänlääkkeenä.

Alttarikukat

Kirkoissa käytetään alttarikukkia, jotka kaunistavat kirkkotilaa ja muistuttavat Jumalan luomistyöstä. Alttarilla käytetään tavallisesti leikkokukkia. Leikkokukkien kuihtuminen muistuttaa katoavaisuudesta, siksi kukat saatetaan sunnuntain jälkeen jättää alttarille. Ruukkukukkia tai muovisia kukkia alttarilla ei käytetä.

Kirkkohallituksen vuonna 2009 julkaisemassa Jumalanpalveluksen oppaassa sanotaan, että ”kukkien valinnassa vallitsee suuri vapaus”. On kuitenkin tiettyjä kirkollisia perinteitä, joita tyypillisesti noudatetaan. Esimerkiksi Marian ilmestymispäivänä ja muina mariapyhinä on tavanomaista käyttää valkoista liljaa, kun taas pääsiäisenä koristellaan keltanarsisseilla.

Lähteet:
Lempiäinen, P. (1992) Sano se kukkasin – kasvit vertauskuvina. WSOY, Porvoo.
Connolly, S. (2009) Kukkien kieli. Kustannus Oy Arkki, Helsinki.
Kirkkohallitus (2009) Palvelkaa Herraa iloiten – Jumalanpalveluksen opas. Jyväskylä, 3. uudistettu painos.