Varmuus on harha

Samanaikaisesti kukaan ei ole ainutlaatuinen, ja jokainen on yksilö. Tuskin mitään sellaista voi tapahtua, mitä joku muu ei olisi jo kokenut. Silti jokainen kokee elämänsä omalla, ainutkertaisella tavallaan.

Me reagoimme asioihin eri tavoin. Toiselle pieni vastoinkäyminen on ohimenevä harmi, toiselle se on syvä romahdus. Kykymme ottaa vastaan elämän tapahtumia vaihtelee. Siksi toisen taakkaa ei voi mitata omalla mittarillaan.

Ihmiset ajattelevat vastoinkäymiset eri tavalla – ja juuri se tekee ymmärtämisestä joskus vaikeaa, vaikka halua myötätuntoon olisikin. 

Elämää ei voi ennustaa. Ei toisen, eikä edes omaansa. On turha sanoa: ”meillä ei koskaan käy niin”. Elämä ei kysy lupaa, eikä se seuraa suunnitelmia. Se voi yllättää iloisesti tai satuttaa arvaamatta. Varmuutta ei ole, vaikka kuinka haluaisimme uskoa niin.

Silti ihminen on vahvempi kuin uskoo. Usein voima löytyy juuri silloin, kun vaihtoehtoja ei enää ole. Vastoinkäymiset paljastavat kerroksia ja voimia, joita emme tienneet itsessämme olevan.

Ymmärrys kasvaa iän myötä. Vanhempi tietää, ettei nuorempi voi vielä käsittää kaikkea – ei siksi, ettei nuoremmalla ole valmiutta ymmärtää, vaan siksi, ettei ole vielä ehtinyt elää tarpeeksi. Nuorempi ei puolestaan arvaakaan, kuinka vähän on sellaista, mitä vanhempi ei olisi jo kohdannut elämänsä aikana.

Jossain vaiheessa elämää oivaltaa myös sen, että paljon jäi koetusta ymmärtämättä.

Usko ei tee valintojamme automaattisesti oikeiksi, eikä se suojaa särkymiseltä. Silti se on lahja, joka kantaa yli epävarmuuden ja auttaa meitä ottamaan askeleen eteenpäin, kun varmuus horjuu.

Jesajan kirja rohkaisee: Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä vahvistan sinua ja tuen sinua oikealla kädelläni.

Anne Koivunen
​​​​​​​Kirjoittaja on kappalainen Haminan seurakunnassa.