Syli

Olen syli kahdelle lapselleni ja saan olla sylinä puolisolleni. Minua on elämäni aikana halattu ja silitetty, otettu syliin lapsesta asti. Muistan monia hetkiä, kun syli on tuonut turvaa ja olen saanut kokea lohdutusta.

Kosketus on kaikista vuorovaikutuksen muodoista alkukantaisin. Se puhuttelee silloinkin, kun sanat tai eleet eivät riitä. Olet ehkä päässyt joskus pitämään sylissäsi vastasyntynyttä. Sanat eivät vielä tavoita, mutta kosketus kannattelee. Syli on kuva siitä, mitä on olla ihminen, mitä me toisiltamme kaipaamme tai voimme antaa.

Viime sunnuntaina kirkoissa luettiin kaunis kertomus siitä, kuinka pieni ja avuton Jeesus-vauva otettiin syliin. Vanha Simeon otti temppelissä vastaan Joosefin ja Marian ja heidän pienokaisensa. Hän nosti vauvan syliinsä ja ymmärsi jotain merkittävää. Temppelissä toisensa kohtasivat elämän alku ja loppu, elämän viisaus ja viattomuus. Tämä sukupolvien kohtaaminen on evankeliumin keskiössä ja erityisesti se, mitä Simeon siinä hetkessä ymmärtää. Hän näki lapsessa Jumalan lupausten täyttymisen. Hän ymmärsi pitävänsä sylissään Vapahtajaa.

Tänään on ystävänpäivä. Ota syliin, pidä jotakuta sylissä. Silitä poskea tai pehmeää turkkia. Pidä hyvänä. Kaikki se kaipaus ja odotus, jotka olivat täyttäneet Simeonin elämän, päättyi syliin. Hän oli valmis. Aloitamme maallisen matkamme sylistä ja päätämme sen iankaikkisten käsivarsien suojaan.

Anna Kinnunen
​​​​​​​Kirjoittaja on Haminan seurakunnan kirkkoherra.