Pieni liekki

Sunnuntaina vietetään kynttilänpäivää. Talven pimeydessä se on osuva hetki pysähtyä valon äärelle. Alun perin kynttilänpäivänä siunattiin kirkossa vuoden aikana käyttöön tulevat kynttilät. Ennen sähkövaloja ne eivät olleet vain tunnelmanluojia vaan välttämättömyys, ilman niitä kirkko jäi pimeäksi.

Nykyään kynttilä liittyy usein juhlaan tai muistoihin. Se palaa kastepöydällä, syntymäpäiväkakun päällä tai haudalla hiljaisena tervehdyksenä rakkaille. Monelle kynttilän sytyttäminen on rukous ilman sanoja. Liekki kohoaa ylöspäin, aivan kuten toiveemme, kiitoksemme ja huolemme.

Elämme monin tavoin pimeää aikaa. Pimeän vuodenajan lisäksi uutiset, huoli tulevasta ja oman arjen paineet voivat viedä valon mennessään. Siksi jokaisella pienelläkin valonlähteellä on merkitystä. Se voi olla vaikka ystävällinen sana, hetki rauhaa, jaettu nauru tai tunne siitä, ettei ole yksin.

Kynttilänpäivä kutsuu kysymään: mikä tuo valoa sinun elämääsi juuri nyt? Kun keksit vastauksen, muista antaa aikaa näille asioille - ja mahdollisuuksien mukaan lisää niitä elämääsi. Pieni liekki ei ehkä poista koko pimeyttä, mutta se auttaa näkemään tien eteenpäin.

Lopultakin valomme ja liekkimme on suuremman kädessä. Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” On luotettava siihen, että lopulta valo ja hyvyys voittavat. Mutta jos voimme matkalla valaista toistemme polkua, tehkäämme niin!

Enna Järnstedt
Kirjoittaja on oppilaitospappi Kotka-Kymin seurakunnassa.