Riikka Klaavu-Pihlajamaan perheessä on sääntö: jos äiti alkaa hermostua, hänet saa käskeä metsään.

– Joskus lapset sanovatkin, että äiti nyt sun pitäisi kyllä lähteä sinne, Klaavu-Pihlajamaa paljastaa nauraen.

Ja usein äiti meneekin, sillä hänelle metsä on paikka, jossa elämän rytmi ja sisäinen melu hidastuu.

– Metsässä näen ja koen selvemmin kuin muuten. Moni asia on näyttäytynyt minulle eri tavalla siellä. Se on ollut hyvin voimakas kokemus.

Metsä antaa lahjoja

Riikka Klaavu-Pihlajamaa on vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Kotka-Kymin seurakunnassa. Kevään aikana hän on tehnyt seurakunnan Facebook-sivuille useita videoita, joissa mennään metsään ja pohditaan elämän isoja ja pieniä kysymyksiä.

Myös seurakuntapastori Anna Mykrä-Siljander selkeyttää ajatuksiaan luonnossa.

– Minun tapani kirjoittaa saarnoja on sellainen, että luen ensin Raamatuntekstit, mietin sen pyhän teemaa ja lähden lenkille metsään. Siellä minulle tulee ajatuksia, jotka kirjoitan kotona ylös.

Metsää antaa lahjoja, tietää myös Klaavu-Pihlajamaa.

– Sieltä voi joskus saada asian, joka jää mieleen ja kannattelee, mutta sitä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Voi olla, että joskus tulee vain kylmä ja tekee mieli mennä kotiin.

Uusia luonnossa liikkujia

Tänä keväänä moni on innostunut liikkumaan luonnossa. Luontopoluilla kulkee nyt heitäkin, jotka eivät siellä aiemmin ole juuri olleet.

– Isovanhempieni sukupolvelle luonto on varmaan ollut olennainen osa. Mutta oma sukupolveni asuu kaupungeissa, on tiiviisti työelämässä – aika nopeasti luonto voi jäädä pois. Ei tiedetä, miten luonnossa liikutaan tai pelätään mennä metsään, pohtii Riikka Klaavu-Pihlajamaa.

Silloin kannattaa ehkä aloittaa merkityiltä luontopoluilta tai pienestä lähimetsästä. Toki luonnosta voi nauttia muuallakin kuin metsässä.

– Kukkapellot ja viljapellot, viljan liike tuulessa. Tai merenranta, aaltojen liike, kosken pauhu. Luonto ylipäätään, luettelee Anna Mykrä-Siljander.

Riemua perhosista

Mitä siellä metsässä sitten tehdään? Mykrä-Siljander on hölkännyt ja joogannut, mutta usein myös ihan vain kävellyt metsäpoluilla.

– Välillä poikkean poluilta ja jään katselemaan yksityiskohtia. Istuskelen, nojailen puunrunkoon. Voin maata kalliolla ja katsella pilvien liikettä. Haaveilen, että metsässäkin voisi makoilla, mutta olen vähän punkkikammoinen.

– Yhtenä päivänä oikein ihmettelin, miten onnelliseksi voikaan tulla perhosista. Tunsin ihan lapsellista riemua, kun näin monia sitruunaperhosia parveilemassa.

Väsyneenä metsään

Luonnosta voi nauttia milloin vain, mutta erityisesti siitä voi olla hyötyä kriisivaiheissa, muutostilanteissa sekä uupumuksen tai väsymyksen iskiessä.

– Väsyminen on sellainen, milloin ehdottomasti kannattaa mennä metsään. Mutta silloin ei kannata ottaa pitkää kävelylenkkiä vaan ottaa lähimmän kannonnokan tai kiven ja istuu sille, vinkkaa Klaavu-Pihlajamaa.

Hän muistuttaa, että luonnossa olemisen vaikutukset terveyteen ovat merkittävät, mutta myös henkinen ja hengellinen puoli on tärkeä.

– Simone Weil on sanonut, että ”luonnon kauneus on Kristuksen hellä hymy aineen välityksellä”. Koen sitä metsässä. Siellä helpommin havaitsee Luojan läsnäolon. Vaikka hän on läsnä kaikkialla, metsässä tajuan sen erityisen hyvin.

Tutustu Riikka Klaavu-Pihlajamaan Metsämietteitä-videosarjaan.