Ihan tällaista päätöstä työuralle ei Jukka Hänninen, Kotka-Kymin seurakunnan kappalainen, osannut kuvitella. Takana on 40 vuotta ja yksi kuukausi pappina. Nyt käynnissä on vuosiloma, jonka jälkeen alkavat eläkepäivät. Kaikenlaista on työuran varrella tullut koettua, mutta ei mitään tämän poikkeusajan veroista.

– Varsin erikoista aikaa, ei tätä olisi kukaan osannut ennustaa, Hänninen toteaa.

– Hautajaisia on tietysti pidetty, mutta ne ovat olleet pieniä, ehkä 5-14 vierasta. Hajallaan on istuttu kappelissa, virsikirjat on poistettu ja käsidesipulloja on kaikkialla.

Yksi piirre tässä ajassa tosin on, mikä muistuttaa Hännistä hänen uransa alkuajoista.

– Silloinkin toimituskeskustelut omaisten kanssa käytiin puhelimitse. Syy tosin oli se, että tilaisuuksia oli niin paljon. Muuten ei olisi ehtinyt.

Pyhäkoulupappina Espoossa

Jukka Hännisen ammatinvalinta alkoi hahmottua kesällä 1968 Kotkan Lehtisensaaressa. Hän oli siellä rippikoululeirillä. Papin uralle innosti myös osallistuminen muuhun seurakunnan toimintaan.

– Lukioaikana ajatus kypsyi, eikä muita vaihtoehtoja pyörinytkään mielessä.

Ensimmäinen työpaikka pappina oli Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa.

– Olin pyhäkoulupappina. Siellä oli silloin 30 pyhäkoulua. Sunnuntaiaamuisin ei tullut televisiosta lastenohjelmia, vaan lapset tulivat pyhäkouluun.

Hänninen viihtyi Espoossa lähes 11 vuotta, mutta vuonna 1990 hän palasi takaisin kotiseudulleen Kotkaan ja aloitti työt silloisessa Kotkan seurakunnassa.

– Espoossa oli ollut paljon kasteita, mutta Kotkassa oli hautajaisvoittoista. Silloisen Kotkan seurakunnan alueella asui paljon vanhuksia.

Muutosta vapaampaan

40 vuodessa on ehtinyt nähdä monenlaista muutosta kirkossa.

– Minähän olin pappi jo aikana ennen naispappeutta. Silloin ihmiset kyselivät kastetilaisuuksissa, että milloin se naispappeus tulee. Itse siihen ei voinut oikein vaikuttaa, mutta tulihan se sitten viimein.

– On tullut vapaampaa. 80-luvun alussa jotkut papit eivät esimerkiksi hyväksyneet avopareja kummeiksi. Monista ennen tiukoista asioista on tullut yleisesti hyväksyttyjä.

Myös suhtautuminen pappeihin on muuttunut.

– Pappeja ei enää tarvitse jännittää, mekin olemme ihmisiä, joita voi lähestyä. Rippikoululaiset tosin ovat suhtautuneet aina samalla tavalla, pitivät tasavertaisina.

Syksyllä vapaaehtoiseksi

Kotkassa Hänninen on johtanut Palvelevan puhelimen paikallista toimintaa jo yli 20 vuotta. Hän sanookin olleensa pappina eräänlainen huolien kuuntelija, mutta myös ihmisten kanssa kulkija.

– Iloissa ja suruissa.

Yksi mieluisa työ on ollut miesten saunailtojen vetäminen. Jukka Hänninen oli itse aloittamassa toimintaa vuonna 2009. Viimeisin saunailta järjestettiin maaliskuussa, mutta kevään muut illat piti kokoontumiskiellon vuoksi perua. Hänninen toivoo, että joku toinen työntekijä vielä jatkaa saunailtoja.

– On mahdollista, että minutkin siellä sitten nähdään.

Sitä ennen suunnitelmissa on kuitenkin kunnon lomanvietto.

– Katselen luontoa, kuuntelen lintujen laulua. Lenkkeilen, liikun merellä ja ongin mato-ongella.

Hän toivoo myös, että pääkaupunkiseudulla asuvat lapsenlapset voisivat tulla papan luona käymään. Joka tapauksessa kesä on tarkoitus elää ilman minuuttiaikatauluja.

– Syksyllä ehkä palaan ihmisten huolia kuuntelemaan, vapaaehtoisena.

Kirkon Palvelevassa puhelimessa saattaa siis myöhemmin vastata tuttu ääni.