Messussa on tullut aika lukea uskontunnustus. ”Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen…” Yhdessä ääneen lausuttu teksti kaikuu kirkkosalissa. Olemme opetelleet tämän jo rippikoulussa, mutta mikä uskontunnustus oikeastaan on?

– Uskontunnustus on tiiviisti kerrottuna se, mitä voimme ymmärtää Jumalasta, mihin uskomme. Kristillisen uskon ja opin keskeinen sisältö lyhyesti, selventää pastori Elise Hasanen Kotka-Kymin seurakunnasta.

Uskontunnustus sisältyy jumalanpalveluksiin ja kirkollisiin toimituksiin, erityisesti kasteeseen. Muissa toimituksissa uskontunnustus on valinnaista.

Yhteinen usko kantaa

Uskontunnustuksia on kolme erilaista, joilla kaikilla on pitkä historia. Vanhin ja tutuin on Apostolinen uskontunnustus, jonka lausuminen on vuosisatojen mittainen traditio.

Mutta mikä on tekstin merkitys? Lausutaanko se vain tottumuksesta, ulkoa luetellen?

– Ihmisen henkilökohtainen usko ja kokemus antaa suurimman merkityksen asioille. Niinpä voi olla, että ihminen latelee sen vain ulkomuistista. Uskon kuitenkin, että se sykähdyttää – varsinkin messussa, kun paikalla on paljon ihmisiä, jotka lausuvat sen yhdessä, ajattelee Hasanen.

Hasanen vinkkaa, että uskontunnustusta lausuessa voi ajatella vaikkapa sanojen merkitystä itselle tai sitä pitkää perinnettä, joka uskontunnustuksella on.

Pyhä yhteinen seurakunta

Uskontunnustuksen kielessä on yksityiskohta, joka on mietityttänyt ihmisiä. Kun tekstin alussa uskomme Jumalaan, loppupuolella uskommekin ”pyhän yhteisen seurakunnan”. Sijamuodot siis vaihtuvat.

Kielentutkija Taru Kolehmaisen mukaan se, että uskomme Jumalaan, merkitsee luottamista ja turvautumista Jumalaan. Kun taas uskomme seurakunnan, uskomme, että seurakunta on olemassa.

Mutta mikä on se pyhä yhteinen seurakunta, johon uskomme?

– Eräässä rippikoulukirjassa kerrotaan oivallisesti, että ”vaikka seurakuntalaiset ovat ihan tavallisia ihmisiä, seurakunta on pyhä, koska Kristus itse johtaa sitä”, kertoo Elise Hasanen.

Pappi osaisi unissaankin

Uskontunnustus sitoo meidät yhteen, ja se tuo voimaa.

– Jos oma usko horjuu, niin kuin kaikilla joskus, on lohduttavaa, että yhteinen usko kantaa silloinkin, kun ei ehkä itse pysty siihen täysin tukeutumaan, tietää Hasanen.

Yhteen ääneen lausuttu uskontunnustus sykähdyttää pappiakin.

– Silloin tuntuu, että todella olen osa maailmanlaajuista kristillistä kirkkoa, Hasanen toteaa.

Työtehtävissä ollessaan papin tosin täytyy ajatella käytännöllisiäkin asioita, kuten sitä, millä tempolla uskontunnustuksen lausuu. Siksi pappikin lukee tekstin paperista.

– Tämä usein ihmetyttää rippikoululaisia. Enkö osaa sitä ulkoa? Vastaan aina, että vaikka he herättäisivät minut keskellä yötä, niin osaisin kyllä sanoa sen ulkoa. Esilukijana on kuitenkin roolissa, jossa ei sano sitä sillä omalla totutulla tempolla ja omalla hiljaisemmalla äänellä, ja siksi saattaa mennä sekaisin, jos ajatus karkaa eikä ole lappua apuna.